Nobel
Minä, Tuomas Karhula olen tehnyt löydöksen, jonka ansiosta minut palkitaan ensi vuonna Tukholmassa vähintään Nobelin palkinnolla. Ja ei, palkinto ei tule vaatimattomuudesta, vaikka se vahva lajini onkin.Kaikkihan tietävät että lapsilla on syntyessään jo heijasteita, jotka periytyvät geeneissä ehkä jo apinoista lähtien. Tällaisia heijasteita on mm. lapsen taipumus tarttua esineisiin välittömästi synnyttyään sekä sormillaan, että varpaillaan tai kyky roikkua käsillään (ainakin melkein) pitämällä kiinni vaikkapa sormista. Samanlaisia kehityksen historiaan meneviä synnynnäisiä reaktioita on pään kääntyminen rintaa kohden kun lapsi viedään ensimmäistä kertaa syntymän jälkeen rinnalle, ja tietysti imemisrefleksi kun oikea väline on ensimmäistä kertaa suussa ruokintaa varten.
Olen kuitenkin löytänyt uuden geeneissä periytyvät ominaisuuden pikkulapsella. Seuraavan käyttäytymismallin voi varmasti tieteellisestikin todentaa, mutta omat havaintoni perustuvat järkähtämättömiin käytännön kokeisiin. Keksintö liittyy alle kaksivuotiaan poikataaperon tapaan pissiä ensimmäistä kertaa ilman vaippaa ja pottaa seisaaltaan. Seisaaltaan pissiminenhän on kehittyneiden aivojen toiminnan tulos ja se erottaa meidän mm. kilpikonnista. Kun taapero pissii lattialle, pyrkii hän välittömästi kevyeen haara-asentoon, etukenoon ja mikä tärkeintä; pitää toisella kädellään seinästä tukea. Väitän että tätä asentoa ei ole opittu, vaan se tulee suoraa mieshormoonien mukana geeneissä.
Koulujen loppuessa voi itse kukin tehdä empiiristä tutkimusta tästä loistavasta havainnostani menemällä illalla ulos. Itsensä kehitysasteelle juoneet nuoret (ja vanhat) miehet ottavat tämän saman asennon suorittaessaan tarpeitaan julkisilla paikoilla. Tarkoituksesta ei ole kyse, vaan puhtaasti geeneistä...
posted by Tuomas Karhula @ Thursday, June 03, 2010
3 Comments:
Saisiko tästä pissivästä ihmeestä (ei niistä jotka juhannuksena löytyvät sokoksen gongista vaan siitä mikä nykyään jo ilmeisesti juoksee teidän olohuoneessa) valokuvaa webbialbumiin jotta pysyy täti tietoisena toisen kehityksestä? Ei tule sitten yllätyksenä parin kuukauden päästä miten on toinen kasvanut. Kuva olis kiva.
Ja ei. En tässä yritä keksiä muuta tekemistä kun pitäisi lukea tentteihin.
No kappasvain, olimme mamman kanssa työntäneet kuvia Naamakirjaan, mutta ei mieleen välähtänytkään että sinähän et siellä ole...
Mutta tässä ensihätään kevään mittaa otettuja kuvia:
http://picasaweb.google.com/tuomas.karhula/PaavoMelkein2vee?authkey=Gv1sRgCM2G1Zytv-P9igE&feat=directlink
Pissivästä paavosta en viitsi kuvaa laittaa julkiseen nettiin...
Kiitän kovasti! On kyllä poika kasvanut ihan mahdottomasti. Heittää varmaan kuperkeikkaa ja ajaa polkuautolla Latvustietä vastaan kun parin kuukauden päästä nähdään!
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home