Tupin plogi

Paavo huutaa. Kallavesj, kallavesj!

Otsikon kaksi eri asiaa eivät kuitenkaan liity toisiinsa millään tavalla... Paavo on nyt uuden vuoden jälkeen alkanut huutaa ihan eri malliin kuin aikaisemmin. Tai eihän se huutamista ole, kovaäänistä puhetta vain. Mitään selkeitä loogisia kokonaisuuksia tai Shakespearen runoja pökkelö ei tosin lausu, mutta sanoilla alkaa olla jo merkitystä. Äitiä huudetaan välillä ihan tarkoituksella ja eri esineitä aina kun niitä halutaan tai niitä näkyy. Sanavarasto ei kata vielä montaa kymmentä sanaa, suunnilleen saman verran kuin oma ruotsinkielen sanavarastoni on. Lisää tulee tosin koko ajan, toisin kuin minulla. Joinain päiviä Paavo on oikea papukaija toistaessaan aivan kaikki sanat mitä suustaan vain päästää ulos. Oikeiden sanojen lisäksi poika on keksinyt muutamia ihan omia, joiden merkitystä sitten arvuutellaan. Luonnollista on, että äiti ymmärtää poikaa paremmin. Koomista sen sijaan on se, että kun Paavo on hokenut minulle jotain sanaa muutamia kertoja ja näkee etten ymmärrä, kääntyy hän äitinsä puoleen että tämä kääntäisi selkeästi lausutut sanat luupäälle isälle. Paavon puhumat sanat voidaan oikeastaan jakaa kolmeen luokkaan. On niitä jotka lausutaan kokonaan oikein, kuten "hauva" tai "äiti". Sitten on niitä, joista muutellaan pari kirjainta, kuten "hurrkku" (kurkku) tai "amppu" (lamppu). Sitten on niitä, jotka pitää keksiä lauseyhteydestä. Yksi suosituimmista on "gyy-yh", joka tarkoittaa junaa. Kun sanan ensimmäisen kerran kuulin olin aivan äimän käkenä pojan osoittaessa vakavana piirrustuspaperia ja työntäessä väriliitua kouraan. Myöhemmin sanan merkitys paljastui kun telkkarista tuli junan kuvaa. Tällöin Paavo osoitti ruutua, katsoi meitä ja sanoi "gyy-yh". Selvä tapaus. Nyt kun osoitetaan ruutua ja toistetaan edellä mainittu sana, halutaan nähdä Chuggingtonia tai Tuomas Veturia...

Otsikon jälkimmäiseen puoliskoon viittaa kauan odotettu loistava uutinen: muutamme viimeinkin takaisin Kuopioon! Kahden ja puolen vuoden määrätietoinen puurtaminen asian hyväksi otti viimeinkin tulta alleen syksyllä ja esimieheni alkoi olla kanssani samaa mieltä paikkakunnan vaihtamisesta. Savonlinnassa asuminen ei oikein enää tuntunut hyvältä, joten pois oli lähdettävä. Pienen harkinnan, kampeamisen ja ihmettelyn jälkeen kannoin viimein tänään työkoneen Technopoliksesta vuokrattuun työhuoneeseen. Tuntia aikaisemmin kävin hakemassa Saaristokaupungin liepeiltä sijaitsevasta neljän huoneen rivitaloasunnosta, jonka hallintaoikeus siirtyi myös tänään meille, avaimet. Niinpä ympyrä on viimein sulkeutunut. Käytännössä jatkan siis samalla työnantajalla, mutta tittelillä liiketoimintapäällikkö, vastuualueena IP-pohjaiset yritysratkaisut ja sijaintina Kuopio. Tietysti tämä järjestely tietää viikottaista ajoa Savonlinnaan, mutta sen kestää kun tietää miten hyvää se tekee. Käytännössä muuttopäätökseen vaikuttivat eniten vanhempieni ja kaveripiirien osittainen sijainti Kuopiossa. Vanhemmista on lastenhoidossa aivan älyttömän suuri apu, ja ensi kesänä sitä tarvitaan ehkä vähän normaalia enemmän vielä. Lisäksi saatamme mamman kanssa vaikka päästä elokuviinkin joskus...

Loppuun vielä maksamaton mainos: Jos joku tuntee että yrityksen IT-puolella olisi parannettavaa, kehitettävää tai muuta, niin ottakaa yhteyttä!

Lisää sitten muuton jälkeen!

Savonlinna, over and out.

Labels: muutto, Paavo

posted by Tuomas Karhula @ Monday, February 01, 2010