Tupin plogi

Ohitustie ja päristely

Jonnekin se kuukausi näemmä taas heilahti. Uskomatonta, mutta tuntuu kuin olisin viimeksi kirjoittanut viikko takaperin. Varsinkin kuun ensimmäinen viikko meni notta heilahti. Sanna oli Paavon kanssa Kouvolassa ja itse vietin viikon yksinään Savonlinnassa. Tälle tilapäiselle erolle oli pätevä syykin: Sannan oli tarkoitus tehdä diplomityötä ja viedä äitinsä teatteriin. Näistä tavoitteista vain jälkimmäinen toteutui, sillä pakkasin mamman läppärin omaan laukkuuni lähtiessäni Kouvolasta Savonlinnaan... Ei onneksi kovin pahoillaan tuntunut olevan.

Viimeaikoina Savonlinnassa keskustelua on herättänyt Ylen MOT:n tekemä "dokumentti" Savonlinnan ohitustiestä. Minusta kyseinen väylä olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten. Yhtään oikeaa syytä sille, miksei tietä rakennettaisi ei ole, mutta silti sitä ei ole vielä aikaiseksi saatu. MOT:n dokumentissa yritettiin esitellä joitakin, mutta kokonaisuudessaan se otti yhtä neutraalin kannan aiheeseen kuin puna-armeijan propagandaosasto olisi voinut ottaa. Raaka fakta on kuitenkin se, ettei Savonlinnan keskustaa voida kehittää niin pitkään kuin sen läpi menee nelikaistainen tie. Ja jos joku väittää, ettei pienessä kaupungissa ole ruuhkia, niin tervetuloa käymään kesällä... Enimmäkseen vastustajat ovat sitä mieltä, että Savonlinnan kaunis luonto tuhoutuu ohitustien takia. Varmasti osittain näinkin, mutta Savonlinnan rannat, joille tie tulee, eivät ole nytkään luonnontilassa. Suursaimaa.com - portaalissa on nyt hieman yli viikon ollut kysely ohitustiestä. Tähän mennessä siihen on vastannut 1700 kävijää, joista 96% on ohitustien kannalla. Aika selkeitä lukuja sanoisin... Yksi mielenkiintoinen puoli Ylen dokkarissa muuten oli se, että toinen päähaastatelluista ei edes asu Savonlinnassa...

Paavo on kehittynyt jälleen hitaasti, mutta varmasti. Nyt se mönkii ympäri torppaa ja tutkii kaikkea mikä tielle sattuu. Ja yrittää tietysti päästä ihan jokaiseen paikkaan, eniten niihin noihin sitä kielletään menemästä. Nyt uutena asiana on tullut päristämällä kommunikointi. Ei mitään tietoa, mitä Paavo vieläkään yrittää sanoa, mutta ääntä tulee jo paljon. Ja onhan se huomattavasti helpompaa paikallistaa ryömivä poika jatkuvan "brrrr, brrrr, brrrr" äänen perusteella. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa unikoulu. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että pyritään luopumaan ylimääräisistä syöttökerroista ja pitkittämään mamman yöunia vähemmillä ruokailuilla. Ensimmäiset yöt ovat varmasti täynnä itkua ja kitinää, mutta uskomme että urakka palkitsee yrittäjät suhteellisen nopeallakin aikataululla. Itkukoulusta lisää voi lukea Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta. Ainakin kärsivällisyyttä siis tarvitaan ensi viikonloppuna. Toivottavasti sitä riittää...

Labels: päristäminen, Savonlinnan ohitustie, unikoulu

posted by Tuomas Karhula @ Wednesday, March 25, 2009