Tupin plogi

Kertausharjoitus

Tämä on taatusti ensimmäinen kerta, kun koskaan kirjoitan blogia armeijan maastopuku päällä. Otin harjoituksiin koneen mukaan, jotta voisin tarvittaessa puuttua työasioihin nopeammalla reagointiajalla. Ensi viikonloppuna on tulossa uuden palvelun suuri julkaisutapahtuma. Tätä palvelua varten tein itsekin pari viikkoa niska limassa töitä, ja sattuneista syistä jouduin jättämään osan tehtävistä muiden tehtäväksi. Kuten täälläkin on useaan kertaan opetettu, seuraaminen on osa johtamista. Niinpä niskaan hengittäminen on tällä kertaa tehtävä täysin sähköisesti. Toisaalta toivoin, että voisin jättää työasiat täysin huomioimatta viikon ajan, mutta tässä vaiheessa alkaa näyttää vähän siltä, ettei se onnistu.

Itse siis olen valtion tarjoamalla aktiviteettilomalla Haminassa, ja kotiin jäi suremaan vaimo ja lapsi. Tai tarkemmin ottaen jäivät Kouvolaan. Menimme sinne jo perjantaina viettämään viikonloppua appivanhempien kanssa. Luonnollisesti tämä sisälsi myös talvikalastusta, jonne kampesimme appiukon kanssa jo lauantaiaamuna. -22 astetta on sellainen lämpötila, joka alkaa jo hieman haittamaan pilkkimistä. Vaatetta lisäämällä saa kyllä itsensä pidettyä lämpimänä. Kalastusvälineet sen sijaat ovat suoraa pakkasen armoilla, ja pyyntivälineet jäätyvät hyvin nopeassa aikataulussa niiden ollessa jään päällä. Samoin kaira tykkää kerätä itseensä jäätynyttä vettä, joka omalta osaltaan harrastusta hankaloittaa. Pakkasesta huolimatta keli oli erinomainen molempina päivinä. Varsinkin lauantaina aurinko paistoi koko päivän eivätkä puut heiluneet tuulessa lainkaan. Kala vain ei vieläkään ollut oikein syöntituulella...

Viime viikolla tapahtui Paavon kehityksessä myös täysin uusi käänne. Paten ruoan prosessointiyksikkö sai uutta syömäpintaa ensimmäisen hampaan muodossa. Hieman jo ehdimme pari päivää kestänyttä känkkäränkkää ihmettelemäänkin kun purukalusto alkoi toden teolla tekemään tuloaan. Nyt tulossa on toinen hammas ja odottelemme muitakin piakkoin. Liikkuvuuden puolella ei vielä sunnuntaina ollut tapahtunut radikaalia etenemistä, mutta vireystila pojalla nousee jatkuvasti. Paavo on jatkuvasti äärimmäisen kiinnostunut ihan kaikesta, eniten tietysti siitä mitä Sannan kanssa puuhastelemme. Ikävä kyllä meidän syömisemme kiinnostaa häntä enemmän kuin oma ruoka; ruisleipä maistuisi mieluummin kuin porkkanasose.

Mutta nyt pitää lopettaa kirjoittaminen, komppaniassa alkaa hiljaisuus seitsemän minuutin päästä. Ei se mikään sitova tapahtuma enää tällä tasolla tosin ole, mutta univelka alkaa taas painaa ja nukkumista blogin kirjoittaminen osaa hieman haitata. Lisäksi hieman viihdyttävä yksityiskohta on paikalliset vuoden alussa aloittaneet alokkaat, jotka tervehtivät vielä sotilaallisella innolla jokaista eteen sattuvaa upseeria. Ja niitähän täällä riittää... Reserviläistouhuissa toiminta ei aina ole ihan noin muodollista, mutta täällä kyseessä ovatkin vasta palveluksen aloittaneet innokkaa alokkaat.

-Ltn Karhula

Labels: ensimmäinen hammas, kertausharjoitus

posted by Tuomas Karhula @ Tuesday, February 03, 2009