Tupin plogi

Eiku eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Tänään se sitten viimein tapahtui. CD-levyt lähtivät edellisistä koordinaattipisteistään 100cm maan vetovoimakenttän vastaiseen suuntaan, eli hyllyn päälle. Vahvistin teki eilen testamentin ja kaukosäätimet pakenivat sohvan alle. Paavon lelujen etäisyyden keskiarvo toisiinsa nähden kasvoi radikaalisti ja pojan elämässä alettiin kirjoittaa yhtä suurta osaa alusta. Poika nimittäin lähti ryömimään tänään kahdeksan kuukauden iässä. Tähän asti eteneminen on ollut itkuista ja kiukulla tapahtuvaa matelua, mutta tänään sitten lähdettiin liikenteeseen. Eihän tämä ole kävelyyn verrattuna mitään, mutta ensimmäistä kertaa hän pystyi itse vaikuttamaan sijaintiinsa huushollissa muutenkin kuin äänellisellä kommunikaatiolla. Äitinsä mukaan myös desibelejä lisättiin matkan karttuessa. Hieman harmittaa etten itse ollut todistamassa tätä, mutta ensi askelia varten pitää vaikka sitten ottaa töistä vapaata. Varmuuden vuoksi vähän pidempi ajanjakso, kukapa sen etukäteen tietäisi milloin askelet otetaan...

Huomaa että perhe-elämä on kokonaan oma maailmansa. En ollut ollenkaan huomannut, että Kotiteollisuudelta oli tullut uusi albumi. Normaalisti levy olisi jo julkaisupäivänä pyörimässä autossa tai kotitoistimessa. Radiossa soinut kappale mahtisanat ei oikein vakuuttanut, mutta silti kotiteollisuus kuuluu bändeihin, joiden tuotanto ostetaan. Jos ei mitään muuta hyvää syytä ole, niin selätetään sitten lamaa näin. Onneksi asian voi äkkiä korjata, joten pistän juuri tilausta Stupidon nettikauppaan kyseisestä albumista. Samalla taidan laittaa tilaukseen myös CMX:n Talvikuninkaan. Se on yksi levyistä, jotka nimen ja palautteen perusteella meinasi jäädä ostamatta. Kiitos kuitenkin Internetin, pääsin tutustumaan levyyn ja nyt se on pakkohankittavien listalla. Koko levy on parasta CMX:ää pitkään aikaan, eikä scifi-aiheinen sanoitus saanut minua muuttamaan mieltäni. Yhdeksän euron hintakaan ei saa lompakkoa mököttämään taas viikkoa. Koko levyhän on periaatteessa vain yksi osiin jaettu kappale, joka ainakin suomalaisessa musiikissa on harvinaista. Maailman paras orkesteri, eli Dream Theater, teki vähän vastaavan tempun levyllä Metropolis pt2, jota voin myös lämpimästi suositella. Edellinen levyhankinta oli CMX:n Kaikki Hedelmät, jonka rouva minulle joululahjaksi osti. Hieno kokoelma sekin ja hyvä tapa tutustua CMX:ään helpompien kappaleiden kautta. Se toki myönnettäköön, että CMX:n taiteellisimmat kappaleet menevät kylä kyllä yli minultakin. Se vika verkkokaupassa on, että toimitukset tulevat aina päivällä, jolloin Sanna päivystää kotona. Toisaalta blogiin kirjoittaminen ei ole minkään valtakunnan tapa pitää tietoja salassa. Mutta ei salailu yleensäkään auta, se on nähty kantapään kautta. Ainakin tässä perheessä pyritään puhumaan asioista avoimesti, vaikka sitten levyhankinnoista...

Musiikki tulee erittäin tarpeeseen, sillä töissä on taas yksi niistä viikoista menossa. Työn alla on eräs iso tuote, jonka olen kehittänyt alusta loppuun saakka. Alkunsa tuote sai diplomityöstäni ja nyt on menossa tuotteistuksen viimeiset vaiheet sekä teknisten nippeleiden hiominen. Koska minulla ei ole mitään edes lomaan viittaavaa, pyhitin tämän viikon tuotteistukselle, sekä pienen lisäosan tekemiselle tuotteeseen. Lisäosassa pitäisi taikoa eräs mööpeli tekemään temppuja mihin sitä ei alunperin ole tarkoitettu. Vaikkei edellinen lause tarjoa oikeastaan minkäänlaista informaatiota, on sen tarkoitus kuvasta sitä haastetta mikä pitäisi tällä viikolla saada ratkottua. Haasteellinen työ on kuitenkin mukavaa työtä ja on aina erittäin mukavaa nähdä kättensä jälki lähtevän lentoon. Viikossa myös Vistan kanssa alkoi pikkuhiljaa päästä sinuiksi. Samalla tavalla kuin miten selkäsärkyyn tottuu ajan mittaa ja sen kanssa oppii elämään.

Labels: cmx, kotiteollisuus, ryömiminen

posted by Tuomas Karhula @ Wednesday, February 25, 2009